Eila Anttila:  PAATSAMA-mielenkiintoinen värikasvi

Paatsama on mainio ja monipuolinen värikasvi värjärin kannalta: sen kaikkia osia voi käyttää värjäämiseen ja sillä saa aikaan monia eri värejä. Omat kokemukseni paatsamaväreistä perustuvat itse kerättyjen kasvinosien käyttöön, mutta todennäköisesti kuivattuna tai jauhettuna myytävillä tuotteilla saa aikaan samantapaisia sävyjä. Olen kokeillut paatsamalla värjäämistä yhdeksän vuoden ajan ja saanut sillä aikaiseksi kutakuinkin kaikkia värejä joita nyt ylipäätään suomalaisesta luonnosta voi kuvitella saavansa.

Tällainen on paatsama

Käyttämäni paatsamat ovat olleet Suomessa luonnossa yleisesti kasvavaa korpipaatsamaa (Rhamnus frangula, ruotsiksi brakved, englanniksi Buckthorn). Eliaksen yrttitarha-sivusto kertoo lajista seuraavat perustiedot: "Korpipaatsama on harva-ja pystyoksainen pensas, joka saattaa kasvaa 5-8 metriä korkeaksi puuksi. Se on alkuperäinen kasvi Suomessa ja yleinen Oulun korkeudelle saakka. Luonnossa se viihtyy ravinteikkailla kosteilla kasvupaikoilla kuten rannoilla, soilla ja lehdoissa.

Paatsamalle on ominaista sivuoksien kasvattaminen lähes vaakasuoraan. Kiiltävät lehdet sijaitsevat oksissa vuorottain, ne ovat reunoiltaan ehyet ja lievästi poimuiset. Pienet kellanvihreät tähtimäiset kukat muodostuvat lehtihankoihin ja niitä näkee puissa kesäkuulta aina syyskuulle asti. Herneen kokoiset luumarjat ovat ensin vihreät, sitten punaiset ja kypsänä mustat. Samasta kasvista voi löytää sekä kukkia että kolmen värisiä marjoja.
Eliaksen yrttitarha

Useimmat paatsamat ovat aika huomaamattomia "risuja tai puskia", mutta kyllä isoimpia paatsamia voi sanoa puiksi, sillä niillä on korkeutta 4-5metriä ja rungolla läpimittaa 10cm.  Jos paatsamia ei kasva omilla mailla, tarvitaan niiden käyttämiseen tietenkin maanomistajan lupa. Uskoisin luvan irtoavan helposti, sillä paatsamalla ei tällä hetkellä ole tietääkseni minkäänlaista metsätaloudellista arvoa - eivätkä kaikki maanomistajat edes taida tietää sellaisia maillaan kasvavankaan. Erään tiedon mukaan Oulun ja Oulunjärven pohjoispuolelta paatsamaa ei saa kerätä eikä muualtakaan sellaisilta seuduilta missä sitä kasvaa vain niukasti. 

Värjäyskokemuksiani

En ole värjärinä mikään kovin järjestelmällinen eikä kokeilujen dokumentointi täytä minkäänlaisia laatuvaatimuksia. Minulle riittää useimmiten se, että saan jollain konstilla aikaiseksi kivan väristä lankaa ja se miten tuohon tulokseen olen päässyt jää itsellenikin usein hämärien muistikuvien varaan.  Kirjaan tähän kuitenkin luettelon niistä väreistä,  joita olen paatsamalla villalankoihin saanut, ja summittaisen tiedon värjäysprosessista.

Mitään tarkkoja määriä paatsama-aineksille en osaa antaa - olen käyttänyt sen mitä käsillä on tai kattilaan mahtuu, ja lankaa sitten arvion mukaan. Jos käytän alunaa, laitan sitä 10% langan painosta. Alunaa ei aina tarvita, sillä paatsaman kuoressa on niin paljon parkkihappoa, että se toimii puretteena. Jos käytän rauta-tai kuparivithrilliä, niin laitan ensin vähän, ja jos lanka ei hetken kuluttua ole muuttanut väriään niin sitten laitan pikkuisen lisää. 

Keltainen: voimakkaan keltaista tuoreilla lehdillä, varsinkin alkukesästä ( alunapuretuksella)

Vihreä: lehdillä värjättyä keltaista saa sävytettyä vihreäksi rauta-ja kuparipuretuksilla, mutta mielestäni paatsama ei reagoi kovin herkästi näihin sävytyksiin. Vihreää saa myös värjäämällä harmaata lankaa lehdillä keltaiseksi, jolloin tuloksena on vihreä. Voimakkaita vihreitä saa värjäämällä lehdillä keltaiseksi värjättyä lankaa siniseksi indigolla.

Kellanruskea(erilaisia sävyjä):kuivatuilla lehdillä (alunapuretuksella), tuoreilla kuorilla ja joskus myös kuivatuilla kuorilla (ilman puretusta tai alunapuretuksella; alunan kanssa väristä tulee keltaisempi kuin ilman alunaa). Keltaista ja kellanruskeaa saa myös paatsamajauheella.

Ruskea(erilaisia sävyjä beigestä suklaanruskeaan):kuivatuilla kuorilla(ilman puretusta tai alunapuretuksella, tummimmat kuparipuretuksella), kuivilla ohuilla oksilla eli "risuilla"(ilman puretusta tai alunapuretuksella)

Harmaanpunainen/vaaleanpunainen: murskatulla kuorettomalla puuaineksella ( ilman puretusta tai alunapuretuksella); voimakkaimmat sävyt värjäämällä lanka puumurskeen seassa

Ruskeanpunainen: murskatulla kuorettomalla puuaineksella (kuparipuretuksella)

Sininen, violetti, vihreä: marjoilla; väri riippuu siitä, käytetäänkö alunaa vai ei ja siitä, monesko värjäys samassa liemessä on menossa. Marjoilla värjääminen on todellinen kokeilulaji, jossa on aina odotettavissa yllätyksiä. 

Kuvassa paatsaman eri osilla värjättyjä lankoja, vasemmalta lukien:
paatsamalastut, paatsamalastut kuparipuretuksella, paatsamankuori, paatsamanoksat, paatsamankuori, paatsamankuori, kuivatut paatsamanlehdet, paatsamanlehdet harmaalle langalle, paatsamanlehdet rauta-ja kuparipuretuksella, paatsamanmarjat (6.jälkiväri), paatsamanmarjat (3.jälkiväri)paatsamanmarjat (2.jälkiväri), paatsamanmarjat (ensimmäinen väri)

Mukavaa paatsamavärjäyksessä on se, että siinä ei välttämättä tarvita mitään puretusaineita. Paatsaman sisältämista aineista kertoo Puutarha.netin kasvikortisto näin: "Kuoressa tuoreena antroneja, jotka säilytyksen aikana muuttuvat antrakinoneiksi, lisäksi parkkiaineita, kasvasaineita, saponiineja." Käsittääkseni juuri nuo parkkiaineet toimivat puretusaineina, ja kokemukseni mukaan niitä on myös puuaineksessa ja marjoissa. Parhaiten ne tuntuvat toimivan silloin kun lanka värjätään kuoren tai puumurskan tai marjojen seassa.Haittapuolena on se, että roskia joutuu nyppimään irti langasta ja lisäksi langasta tulee hieman kovaa, mutta sen saa kyllä korjattua käyttämällä loppuhuuhtelussa pyykinhuuhteluainetta.

Edellä olevasta ainesluettelosta käy käsittääkseni myös ilmi ("antroneja, jotka säilytyksen aikana muuttuvat antrakinoneiksi") syy siihen, että värjäysaineksiksi kerättyjä paatsamankuoria ja muita osia kannattaa kuivata ja säilyttää pitkäänkin, ennen kuin niillä värjää. Kuivaaminen käy kesällä helposti ulkona, kun levittää lehdet tai lastut tai kuoret pihalle vaikkapa kevytpeitteen päälle, mieluiten aurinkoisena ja vähän tuulisena päivänä. Jos alkaa sataa, rullaa vain kevytpeitteen kasaan ja avaa taas sateen loputtua. Marjoja voi kuivata sienikuivurilla. Kaikki kuivatut ja muuten säilötyt paatsama-ainekset kannattaa merkitä näkyvällä "Alä syö!"-merkillä, sillä paatsama on myrkyllinen kasvi. 

Kun aikoinaan katselin niitä rungonkappaleita, joista olin ottanut kuoren pois, aloin ihailla puun kauniinpunaista ydintä. Päätin kokeilla, saisiko sen värin jotenkin siirtymään lankoihin. Hakkasin puunpätkät kirveellä sen paksuisiksi rimoiksi, että sain ne syötettyä oksasilppuriin. Ajoin rouheen silppurin läpi pariin-kolmeen kertaan ja sitten keitin siitä väriliemen -ja sehän oli punainen! Siivilöidyssäkin liemessä  värjätystä langasta tuli punaista, mutta vielä parempi väri tuli, kun värjäsin langan rouheen seassa (haittapuolena tikkujen tarttuminen lankaan). Kuparipuretuksella langoista tuli vielä komeamman värisiä punaruskeita. 

Paatsamankuorille, -risuille ja -rouheelle pätee sama värinkeitto-ohje kuin muillekin koville aineksille: kannattaa keittää moneen kertaan siten, että nostaa keitoksen lämpötilan kiehuvaksi, sammuttaa lämmön tai ottaa kattilan tulelta, antaa jäähtyä ja toistaa tämän useampaan kertaan. Paatsamavärjäys ei ole siis hätähousun laji. 

Paatsamanmarjat - kokeilijan unelma

Paatsamanmarjoilla värjääminen on todellinen unelma seikkailunhaluiselle värjärille -tulokset nimittäin yllättävät joka kerta ja väriskaala on aika uskomaton. Omat kokeiluni olen tehnyt itse poimituilla marjoilla, joko tuoreena tai pakastettuina. Kuivatuilla marjoilla värjääminen antaisi varmaan taas uusia ilon ja yllätyksen aiheita.

Keitin marjoja (vajaa litra) ensin puoli tuntia. Värjäsin Nalle-lankaa ( 75%villaa, 25%polyamidia) 50g vyyhtejä samoilla marjoilla niin monessa liemessä peräkkäin kuin väriä vain tuli. Useimmat värjäykset tein niin, että laitoin langat marjojen sekaan kattilaan ja kuumensin ne sitten värjäyslämpötilaan. 

Tällaisia värejä sain (vyyhdet vasemmalta oikealle):

1. lanka marjojen seassa 60 minuuttia, ilman alunaa, väri violetti
2. lanka marjojen seassa 60 minuuttia, ilman alunaa, väri vähän vaaleampi violetti
3. valmiiksi alunalla puretettu lanka marjojen seassa 60 minuuttia, väri siniharmaa
4. lanka marjojen seassa 60 minuuttia, puretus samanaikaisesti alunalla, väri siniharmaa
5. lanka laitettu marjojen sekaan kuumaan liemeen, lisätty alunaa, annettu seisoa kuumentamatta enempää 1vuorokausi, väri siniharmaa
6. lanka marjojen seassa 60 minuuttia, puretus samanaikaisesti alunalla, jätetty lanka liemeen seisomaan 5 vuorokaudeksi, väri tummanvihreä
7. tässä vaiheessa liemi siivilöity, lanka värjätty ilman alunaa 60 minuuttia, väri sammaleenvihreä
8.lanka värjätty 60 minuuttia, puretus samanaikaisesti alunalla, tässä vaiheessa lanka näyttti vaaleanvihreältä, lisäsin kokeilumielessä soodaa, tuloksena keltainen väri. 

Annoin näitten värjättyjen vyyhtien kuivua ja seisoa komerossa useamman kuukauden, ennen kuin huuhdoin ne. Huuhteluissa vaaleimmista vyyhdeistä (kolme oikeanpuoleista) ei lähtenyt juuri lainkaan irtoväriä, mutta tummemmista (vasemmanpuoleiset) irtosi runsaasti musteensinistä väriä. Huuhtelin langat kolmeen (vaaleimmat) tai neljään (tummemmat) kertaan. Silmämääräisesti arvioituna sanoisin, että hieman sinistä sävyä langoista kyllä katosi: violetit muuttuivat ruskeammiksi ja siniset viheriämmiksi. Mutta todella hienoja sinivihreitä värejä on edelleen jäljellä. Varsinaista valonkestotestiä en näille langoille ole tehnyt, mutta tiedän entuudestaan, että suorassa auringonvalossa nämä siniset ja vihreät sävyt kyllä harmaantuvat. Mutta kyllä näistä voi hyvin neuloa vaikka villapaida, kukapa sitä nyt villapaita päällä aurinkoa ottaisi. Enemmän näistä värjäyskokeiluista voit lukea Värjääjän päiväkirja -blogistani.

Eila Anttila

 

<< Palaa